Vähän minusta

Tervetuloa!

Minä olen siis Nils Ole Hilmer Torvalds.
Nils-nimen sain kummisetäni Nils Ferlinin mukaan.
Ole oli isäni etunimi.
Hilmer tulee isäni isoäidistä – Hilmasta. Hilma Saxberg.

Sisareni Katarina kiusasi joskus minua onnittelemalla
Hilman päivänä.

Torvalds-nimi on tietenkin suomenkielelle ihan mahdoton
kirjainyhdistelmä. Aivan liian monta konsonanttia.
Siitä tulee yleensä jotain Torvelaista tai sen tapaista.
Viime aikoina nimi kuitenkin aika usein kirjoitetaan ihan oikein.
Se ei johdu minusta – ei ainakaan suoranaisesti.

Pelkään sen johtuvan vanhimmasta lapsestani.

Synnyin 7. elokuuta 1945 Tammisaaressa ja muutin
erilaisten välivaiheiden kautta Helsinkiin. Ensin
Lönnrotinkadulle, sitten Ratakadulle,
sieltä Raatimiehenkadulle, Tarkk’ampujankadulle,
Kivenhakkaajankadulle… Nykyään asun Maunulassa.

Olen suurimman osan elämästäni ollut jonkinlainen
vastarannan kiiski. Jo kansakoulussa tuli pieniä vaikeuksia.
Oppikoulun alaluokilla niitä oli jo hyvin paljon ja koko kauheus
loppui suureen yhteenottoon erään äidinkielen opettajan kanssa.

Huhut kertovat että luokkatoverit olivat vakuuttuneita siitä
että olin aikomuksessa lyödä…

Vaihdoin koulua, mutta kyllä sielläkin tuli vaikeuksia.
Koulu oli kyllä miellyttävämpi. Ensimmäinen oppikouluni oli
Liisankatu 13 sijaitseva Svenska lyceum. Silloin joskus meitä
oli vähän yli 800 puolihullua stadin kundia.
Nykyään siitä on tullut ihan sivistynyt Sibelius-lukio.

Jatkoin siis koulunkäyntiäni Lauttasaaren ruotsinkielisessä
yhteiskoulussa. Se oli siinä mielessä mukavampi
koulu että luokalla oli tyttöjä.
Muuten uusi koulu ei mennyt ihan ongelmitta.
Minut erotettiin kahdeksi viikoksi ylioppilasluokalla.
Jotkut väittivät että se oli epäoikeudenmukaista
koska sain siten enemmän lukuaikaa
yo-kirjoituksiin kuin muut.

Olin siis kohtalaisen mahdoton oppilas eikä meno
olennaisesti muuttunut sen jälkeen. Paitsi että
viihdyn entistä paremmin tässä vastarannan kiisken roolissa.

Näin.

Nicke